Eilen kävimme syntymäkodissani Pattijoen Jokirannassa katsomassa uusimpia tulokkaita. Vähän kyllä hirvitti, kun ne olivat niin pieniä.
Yritin pyytää isännältä, että ei päästä niitä meidän lähelle, kun olemme vain tällaisia poikamiehiä.
Isäntä otti kuitenkin yhden syliinsä ja kehui, kuinka ihania ja vaarattomia ne ova. Eetu ei halunnut edes katsoa sitä.
Apua, nyt ne tulevat kaikki tänne!
Onneksi Tutu-emo pelasti tilanteen ja kutsui ne piknikille maitobaariin, ja me saimme seurata täältä kauempaa.
No nyt yksi karkasi luoksemme.
Saatuaan vatsansa täyteen ne alkoivat riehumaan.
Voi tuota Tutu-raukkaa, kyllä sillä on kestämistä tuollaisen porukan keskellä.
Se näyttää kieltämättä hieman väsyneeltä, ja tarvitsisi varmaan jotain piristystä.
Ehdotinkin sen emännälle, että voisimme viedä sen pienelle virkistysretkelle, jotta ei vauvamasennus pääse iskemään.
Yksi pennuista juoksi taas luoksemme, ja ilmoitti lähtevänsä myös mukaan, mutta sehän ei tule kysymykseenkään.
Tutu innostui ehdotuksestamme, ja loi emäntäänsä anovan katseen. Toki näin isot pennut voivat jäädä hetkeksi jonkun muun vahdittaviksi.
Kommentit