"Huomenta! Täällä sitä ollaan, ja suhteellisen hyvässä kunnossa. Likka-äiskällä vaan tahtoo olla syömisen kanssa hieman ongelmia."

Tahdotteko kuulla, mitä eilen tapahtui? Minun on aivan pakko kertoa se, kun kamera ei ehtinyt mukaan.

Olimme taas emännän kanssa lähdössä hakemaan postia, ja äiskä pääsi samalla käymään tarpeillaan, mutta hänpä ei suostunutkaan palaamaan takaisin sisälle, vaan lähti juoksemaan yksin pihatietä postilaatikolle päin.

Me juoksimme tietysti perässä, ja emäntä kirkui äiskää pysähtymään, ja palaamaan takaisin, mutta äiskä pysähtyi vasta noin 300 m:n päässä eli hieman ennen isoa tietä.

Siinä hän sitten seisoi ja odotti kunnes haimme postin. Ei nimittäin kannattanut takaisinkaan palata, kun oltiin jo niinkin kaukana.
Samassa tuli taas vipinää, kun emäntä huomasi äiskän appavan jotain suun täydeltä tien sivusta. Äiskä oli löytänyt lintujen kauriiden ruokintapaikalta kuljettaman ruisleivänkannikan ja söi sitä suurella ruokahalulla.

Sisällä äiskä sai sitten hieman lisää kuivaa ruisleipää, kun se kerran tuntui maistuvan.
Sitten ilta-aterialla äiskä taas nyrpisteli nenää kaikelle tarjotuille herkkuruoille, eikä edes ruisleipä kelvannut, kunnes emäntä lopulta sitten keksi mikä tällä kertaa maistui. Arvatkaapa?(Äiskän kun ois aivan pakko syödä jotain noiden voimakkaiden lääkkeiden kanssa)