Onneksi eilen oli sitten poutasää, joten pääsimme heti aamusta matkaan kohti itää ja auringonnousua.
Eipä tarvinnutkaan autossa matkustaa kuin tunnin verran, kun pääsimme jo hienoon maastoon vaeltamaan.
Se oli joku Huuhkajankierros jota me seurailtiin, mutta onneksi siellä ei näkynyt itse huuhkajia ainakaan tällä kertaa. Ehkä ne olivat nukkumassa näin päiväsaikaan.
Välillä kävelimme korkeilla harjuilla,
joilta oli hienot näköalat alas vesistöihin.
Sitten laskeuduimme taas suon ylittäville pitkospuille.
Onneksiémme jyrkimmille nousuille oli tehtykunnon portaat nousemisen helpottamiseksi.
Ja mikä parasta, niin matkanvarrelta löytyi laavu nuotiopaikkoineen,
ja meillekki oli varattu omat eväät mukaan.
Laavun lähellä oli myös tällainen pieni joenuoma, jonka rannalla oli kiva hieman lepuuttaa jalkojaan ja sulatella eväitä ennen matkan jatkumista.
Vielä oli edessä muutamia kilometrejä vaihtelevaa maastoa.
Onneksi pysähtelimme lueskelemaan aina välillä jotain opastauluja, koska äiskää ainakin meinasi jo melkoisesti väsyttää. Minä kyllä oisin kiertäny vaikka toisenkin kierroksen...ehkä!??
Vielä löytyi kunnon juomapaikka ennen autolle tuloa, ja vesi maistui aivan taivaalliselta ja oli tosi puhdasta.
Kommentit