Isäntä löysi jäkäliköstä suruvaippaperhosen.

Voi tavatonta, perhonen lokakuussa.

Onkohan se nyt aivan kunnossa, kun pisti siipensä noin suppuun?

Isäntä antoi sille hieman tekohengitystä.

Minä puolestani nuolaisin isäntää poskesta kiitokseksi.

Tuota minä en kyllä nuolaise, enkä pussaile. Tiedä vaikka pistää tai puraisee.

Likka.äiskä ei kyllä pelkää mitään, vaan tutki tätäkin uteliaana.

Samassa perhonen lennähtikin äiskän päähän ikään kuin rusetiksi.

Siitä se lensi taas takaisin isännän sormelle.