Riensimme rantaan katsomaan auringonlaskua, mutta sitäpä ei näkynytkään siellä. Eetu kyseli kovasti isännältä, missä se jokailtainen kaunis väri oli tuolta.
Ehkä sitä piti etsiä täältä jostain muualta.
Isäntä ja Eetu alkoivat kaivamaan hiekkaa siinä toivossa, että aukko paljastuisi tuonne taivaanrantaankin.
Minäkin menin heidän avukseen.
Samassa Eetu huusi, että nyt siellä näkyi jotain väriä.
Kyllä siitä meidän urakastamme taisi olla jotain apua tuolle auringolle.
Nyt pitää kuulemma tehdä jokin muistomerkki sen kunniaksi.
Eetulla oli selvästi jotain mielessään, kun se sieppasi kepin maasta.
Se oli piirtänyt nimemme hiekkaan muistoksi tästä ihmeellisestä urotyöstämme.
Kommentit