Pitkästä aikaa ajelimme tänne Altaan kodalle retkelle.
Isäntä sytytteli kotanuotion.
Sitten hän hieman ihmetteli, että minne se emäntä ehti kadota.
Ei mekään kyllä sitä lähiseudulla nähty.
No sieltähän se huuteli meitä lintutornista.
Taisi meillä olla eväitäkin mukana.
Emäntä ja isäntä joivat kahvit nuotion hiillostumista odotellessa.
Oli tuolla korissa meillekin kuulemma jotain herkkua, mutta vielä piti hetki odotella.
Päätimmekin vielä tovin torkahtaa tulen rätistessä.
Sitten makkarat tirisivät kivasti savuten ja levittäen ihanaa tuoksua.
Nyt oli kuulemma meidän herkuttelun aika.
Saimme tosi maukkaat ja rapsakat possunkorvat jyrsittäviksi.
Kommentit