Isäntä kantoi lumikuorman alla sortuneen pajumajani hieman väljemmälle paikalle ja tarkasteli, oliko mitään enää tehtävissä.
Voi ei, se oli kuulemma nyt sitte majani aika häivyä tuhkana tuuleen.
Eiköhän senkin kanssa olis voinu kokeilla tuota lumivuoren laelle viemistä. Ehkä se ois saanut siivet siellä selkäänsä, kuten se pieni päästäinen ja ne kuolleet linnut.
Nyt se oli kuitenkin myöhäistä, sillä se roihusi jo ilmiliekeissä.
Ehkä tämänkin muistolle kannattaa viettää pieni hiljainen hetki...nyyh.
"Heihei rakas pajumajani!"
Muistoissani sinä tulet säilymään ikuisesti!
Kommentit