Tänään ajelimme pitkästä aikaa Mikonkarin kärjelle hieman maisemia katselemaan.
Hieman vaikeaa oli kävellä täällä kivikkoisella rannalla.
Eetu kiipesi isolle kivelle minua tähystelemään ja odottelemaan.
Sieltä se kyseli myös isännältä ja emännältä lupaa pieneen uintiretkeen.
Viivyttelemättä se olikin sitten jo meressä.
Kyllähän se yritti minuakin houkutella sinne.
Ei minua kuitenkaan innostanut tällä kelillä.
Kiipesin vain tällaisen matalamman kiven päälle istuskelemaan.
Emäntä tuli sitten hakemaan meitä, kun sadepilvetkin lähenivät.
Onneksi auto olikin tuossa niin lähellä, että sinne jaksoimme hyvin kävellä.
Kommentit