Päätimme seikkailla välillä taas tällaisessa puuttomassa metsässä, kun ei tarvi pelätä myrskyssä kaatuvia puita.
Ei täällä kyllä näy pahempaa myrskynuhkaakaan tällä hetkellä.
Eetu taisi huomata jotain mielenkiintoista.
Sopiva näköalatasannehan sieltä löytyi.
Kuinkahan paljon pitemmälle tuolta näkee?
Eetu lupasi etsiä minullekin sopivan jalanjatkeen.
Löytyihän se, ja pääsin jopa kiipeämään siihen omin avuin.
Eetu varoitteli kuitenkin alastulosta, kun siinä oli kaikenlaisia oksia.
Hupsista!
Tuo on kyllä Eetullekin turhan vaikea kiivettävä.
Eetu aikoi kuitenkin napata tuon pienen palikan tuolta ylhäältä, mutta en oikein uskonut sen pystyvän siihen.
Olipa siinä melkoinen ponnistus.
Ja palikka oli kuin olikin Eetun hallussa.
Kommentit