Eilen lähdimme maastolenkille aivan päinvastaiseen suuntaan. Onneksi näitä maastoja riittää tutkittavaksi täällä joka puolella pihaa.
Myrskyt ovat tehneet minulle kivoja tähystyspaikkoja nostamalla puiden juurakkoja ilmaan.
Samalla on syntyny hyviä esteratoja kunnon kohentajiksi. Likka-äiskäkin menee täällä iästään huolimatta kuin mikäkin aropupu.
Minulle toi ylimääräistä vaikeusastetta taas nuo emännän tippuvat rukkaset.
Mietimme äiskän kanssa, että miltähän tämä vanha pystyssä oleva kanto mahtai näyttää, jos kaivaisimme siitä nuo ylimääräiset maa-ainekset pois.
Se homma sai jäädä kuitenki vielä toiseen kertaan, sillä suuntasimme seuraavaksi rantaan tutkimaan erästä hienoa kääpäpinoa.
Voi mahdotonta, mitä kaikkea tänne on taas ilmestynyt! En meinannu uskoa, että kääpäpinomme oli taas kaunistunu niin monilla uusilla kääpämuodostelmilla.
Nyt en olekkaan aivan varma, olenko kertonu teille aikaisemmin tämän pinon ihmeellisyyksistä. Ainakin siitä on jonkin verran aikaa, kun en ole täällä lähimenneisyydessä käyny.
"Muistaako teistä joku pitempään juttujani seuranneista paremmi? Ja tahdotteko, että eesittelen hieman teille tämän pinon nykyisiä taideaarteita?
Kommentit