Jälleen meillä oli lämmin kesäinen päivä, ja muistimme nähneemme Raahessa tällaisen kyltin. Nyt siis suuntasimme sinne.
Ihmeen hiljaista täällä oli tällä hetkellä, mutta maassa näkyi kyllä tassunjälkiä melkoisesti.
Samassa Eetu huomasi, että isäntä aikoi heittää kepin mereen.
Välittömästi se ryntäsi tapansa mukaan perään.
Kuten aina se varoi tietysti kastelemasta häntäänsä.
Minä juoksin innoissani vastaan, ja päätin kastella ainakin hieman jalkojani.
Sitten vietiin keppi takaisin isännälle.
Jälleen se lensi ja tällä kertaa vieläkin pitemmälle.
Eetu pomppi perään kuin leipäkivi konsanaan. Montakohan leipää siinä tulikaan?
Nyt kävin minäkin jo hieman syvemmällä vastassa.
"Annahan jo keppi tänne!"
Eetu luovutti sen jo mielellään minulle.
Päätimme lopettaa tältä kertaa, ja viedä kepin jonnekin talteen seuraavaa kertaa varten, tai voihan sitä muutkin halukkaat uimarannan käyttäjät halutessaan käyttää.
Kommentit