Siinä sitten puu kaatui toisensa perään, ja minä olin jäykkänä kauhusta.

Likka-äiskä kuitenkin rauhoitteli minua ja sanoi, että tällä isännän toiminnalla on todennäköisesti joku järkeenkäypä syy. Hän kuulemma luottaa sen verran noihin läheisiin ihmisiin.

Lopulta meillekkin koitti vapaus.

Haastoin äiskää hippasille.

Hyvinpä se tuolta vanhukseltakin näyttää leikki vielä sujuvan.

Riehuimme vaikka puuta kaatui ympäriltä.

Vapaudenhurmamme tarttui selvästi isäntäänkin.

Pian hänkin oli painimassa kanssani.

Minä puolestani autoin häntä oksien keräämisessä.

Ehkä tässä sittenkin oli jotain järkeä. Maisemahan muuttui selvästi hieman selkeämmäksi.