Menimme eilen Pinja-syterin lauman luo onnittelemaan Veera-irlistä, kun se oli juuri täyttänyt 8 vuotta.

Houkuttelimme Pellen mukaan poikatriomme laulamaan onnittelut Veeralle.

Harmiksemme syntymäpäiväsankari ei näyttänyt kovinkaan ilahtuneelta.

Eetukin mietti, että on se kyllä tosi iso tyttö.

Pohdittiin sitte poikaporukalla, että miten saisimme Veeran hyvälle mielelle.

Siinä se vaan käveleskeli ja mietiskeli, että mitä meillä on oikein mielessä.

Nyt minä keksin!

Huutelin isäntää tänne luoksemme.

Arvasin, että isännän onnentoivotukset kyllä ilahduttavat Veeraa, kun he ovat enemmän samalla tasolle ja yhdennäköisyyttäkin löytyy, kuten tuo harmaa parta.

Nyt me päästiin sitten peuhaamaan hyvällä omallatunnolla corgiporukalla, ja lystiä oli kerrakseen. Kerron siitä tässä vielä, kun ehdin.