Tänään Likka-äiskä oli jo niin hyvässä kunnossa, että uskalsin lähteä emännän kanssa pienelle lenkille, kun isäntä oli kotona äiskän seurana.

Kyllä tuntui aika oudolta, kun Likka-äiskä ei kävellyt vierelläni.

Tien muistin ylittää hyvin varovasti, vaikkei äiskä ollutkaan muistuttamassa.

Nyt oltiin kyllä jo niin kaukana, että oli parempi kääntyä takaisin.

Tuntui helpommalta kävellä kotiin päin.

Tästä oli jo onneksi suora näköyhteys kotiin, ja katselin tarkkaan, oliko isäntä lähtenyt äiskän kanssa meidän perään.

Nyt näkyi jo tuttu risteys, ja tiesin, että pian ollaan kotona. Kotiin päästyämme mieleni huojentui, kun kaikki oli siellä aivan hyvin.