Kuten meillä on ollut tapana, veimme tälläkin kertaa vierat ainakin yhtenä päivänä ulos syömään.

Aiskulle näytti ainakin muurinpohjalettu maistuvan niin hyvin, että meinasivat sormetkin mennä mukana.

Yritimme anella kauniisti jokaiselta makupaloja, ja odotella muuten vain vahingoissa maahan tippuvia murusia.

Samassa huomasimme, että Aisku oli siiirtynyt jo muurinpohjaletusta makkaran syöntiin.

Likka-äiskä arveli letun joutavan sitten hänelle, mutta sai tuollaisesta oma-aloitteisuudesta emännältä toruja.

Äiskä siirtyikin hyttyssavujen luo mököttämään, ja päätti, ettei koske mokomiin lettuihin enään vaikka tarjottaiski.

Minä sainkin tiskata yksin taikina-astian.

Olikohan tässä siten jälkiruoka? Vai mitä arvelette?