Nyt saimme Föntinkin isäntäväkensä kanssa mukaan rannalle suuntautuvalle linturetkellemme.

Eetulla ja Föntillä oli heti kiire tuonne vesirajaan, mutta minä en aivan pysynyt niiden tahdissa.

Pojat huomasivat vastarannalla jotain tosi erikoisen näköisiä hanhia.

Föntti juoksi heti ilmoittamaan niistä isännälleen.

Ihmiset olivat heti aivan innoissaan kiikaroimassa niitä. Siellähän oli kaksi sepelhanhea, jotka olivat kaikille elämän ensimmäisiä lajihavaintoja. Valitettavasti olivat vaan turhan kaukana tarkemmin kuvattaviksi.

Me saimme luvan mennä rannalle leikkimään, kun pysyisimme vaan lähietäisyydellä.

Minäkin innostuin hieman kahlailemaan, kun oli niin lämmin ilma.

Mitähän siellä vedessä oikein hyppeli.

Ei sieltä tainnut löytyä kuin vain pikkukiviä, jotka häipyivät pohjaan.

Sitten oli aika jatkaa matkaa.

Piti minunkin taas tulla hiekalle kävelemään ihmisten perässä.