Viimeisenä retkipäivänä oli ohjelmassa kierros Riisitunturilla.
Siellä oli kiva kulkea tällaisia valmiiksi tehtyjä polkuja, vaikka olihan siinä hieman nousemista.
Välillä piti pysähtyä ihailemaan maisemia.
Mihinkähän tämä polku nyt jatkuu?
Isäntä yritti tunnustella suuntaa.
Onneksi löysimme sitten luotettavia opasteviittoja.
Vihdoinkin olimme tunturin korkeimmalla kohdalla.
Kyllähän se emäntäkin löysi tiensä sinne, vaikka jäikin aina välillä kuvaamaan maisemia.
Alamäkeen oli vieläkin helpompi mennä.
Ihmeeksemme täältä korkealta löytyi myös kirkasvetinen pieni lampi.
Osa hoikista tunturikuusista kumarteli meille tervehdykseksi.
Sieltä löytyi myös kiva tunturimaja lepohetkeä varten.
Ei me kyllä maltettu siellä pitkäänkään pysähtyä vaan jatkoimme matkaamme.
Nyt alkoivat maisemat näyttää edessäpäin jo tutuilta.
Siellä näkyikin jo lähtöportti ja automme sen toisella puolella P-paikalla.
Kommentit