Eilen ajoimme sinne Pölönmäen laavulle, jonka löysimme silloin parisen kuukautta sitten pitkän makkaranpaistopaikan etsinnän lopputuloksena.
Kun tuli sytytettiin nuotioon, jännitin kovin, että onkohan ne makkarat nyt varmasti mukana...niin ja muutkin eväät.
Onneksi!
Eetu toimi ylimpänä ja tarkimpana paistovahtina.
Tarkkaan se laski myös isännän jokaisen suupalan, ja odotti ilmeisesti, että jotain tipahtaisi suupielestä.
Täällä meillä on lupa kerjätä toisten syödessä, vaikka kotona se on ehdottomasti kiellettyä.
Kun isännältä ei tällä kertaa ihmeeksemme tippunut mitään, siirryimme anelemaan emännältä maistiaisia.
Ihmeeksemme sieltä liikenikin makkaran jämät.
Isännälläpä olikin sitten meille pieni yllärys.
Repustamme löytyi nimittäin oikein herkkuateriat aivan meitä varten.
Eetu otti sitten kunnon ruokalevot isännän polvella meidän muiden nauttiessa muuten vain nuotion lämmöstä.
Olipa taas kiva retki, vaikka ulkona olikin hieman turhan paljon pakkasta. Onneksi on kuitenkin näitä kivoja "sisätiloja" ruokailua varten.
Kommentit