Tänne Neulatammelle on aina kiva tulla muistelemaan lapsuusaikoja. Täällähän minä kävin alkutaipaleella miltei päivittäin Likka-äiskän kanssa, kun asuimme tuossa aivan lähellä.
Tämä vanha kantokin tuntuu edelleen hyvin isolta, vaikka onkin hieman lahonnut.
Täällä metsikössä on kiva juosta isojen puiden varjossa, ja keppejä toki riittää.
Onpa täältä rannasta kyllä kaatunut aika paljon vanhoja puita.
Eetukin innostui kovin tästä rantapolusta.
Mitä kivaa täältä nyt löytyy? Ainakin simpukankuoria on jonkin verran.
Tämä kanto on sitten saanut aivan uudenlaisen asun.
Tässä taas on perinteinen tähystyspaikkani.
Päätettiin juosta vielä katselemaan puusulkukanavaakin.
Voi, ei kait se hölmö vaan hypännyt kanavaan uimaan.
No ei onneksi!
Parempi houkutella Eetu tuonne hieman turvallisempaan paikkaan.
Kommentit