Meillä oli suunnitteilla hieman isomman porukan retki Paljakanvuorelle. Sitä on suunniteltu jo muutama viikko, ja tulijoita piti olla vähä ympäri Suomea. Mutta kun melkein kaikille tuli viimehetken esteitä, niin päätettiin retken ajankohtaa siirtää.
Meillä on kuitenki tuonne Paljakanvuorelle sen verran lyhyt matka, eikä tälle päivälle ollut muutakaan erikoisempaa suunnitteilla, niin päätimme tehdä tällaisen pienen tutkimusretken näin ennakkoon.
Siitä tulikin todellinen löytöretki. Ensin huomasin valtavan määrän melkein kypsiä puolukoita aivan laen tuntumassa.
Huutelin Likka-äiskää sekä isäntää ja emäntääkin niitä maistelemaan.
Päätin kuitenki pitää puoleni niiden kanssa ja käyttää hyväkseni tätä etumatkaani, sillä tiedän, että äiskä on melkoinen puolukkarohmu.
Mutta huoleni oli aivan turha, koska äiskä olikin niin väsynyt rankan nousun jälkeen, että odotteli muiden poimivan puolukat sillekkin valmiiksi.
Sitten teimme todellisen vuosisadan löydön! Muistaako teistä joku, kun pari vuotta sitten yritimme löytää näitä uhrikuppeja yli kahdenkymmenen corgin (mukana muutamia muunkin rotusia) ja yli kolmenkymmenen ihmisen voimin turhaan?
Nämä ovat peräisin jostain vuosisatojen takaa (ehkä rautakaudelta), ja niissä oli todella hyvää vettä.
En tiedä mitä vuosikertaa se mahtoi olla, mutta joimme jokaikisen kupin aivan tyhjäksi.
Kommentit