Toissapäivänä lähdimme jälleen merta kohden.
Tietysti piti pistäytyä pikaisesti kurkistamassa myös emännän kotikaupunkia....Niin onhan se myös minun syntymäkaupunkini.
Nyt ei näkynyt rannassa kivoja ystäviä kuten yleensä. Johtui kait siitä, että tänne lähtö tuli niin pikaisena päätöksenä, ettemme ehtineet siitä ilmoitella.
Matkamme kohde olikin hieman kauempana, joten pian oli kiire autoon.
Vihdoinkin pääsimme pitkästä aikaa ylimmän ystävämme Miikan kainaloon.
Olihan siellä myös Pinja-systeri ja Pinjän tytönpoika Pelle, joiden kanssa oli kiva rupatella.
Veerakin on toki kiva kaveri, mutta hiljaisempi meidän töppäjalkojen seurassa.
Kohta 13-vuotiaan Petteri-kissan kiersimme kokemuksesta turvaetäisyydeltä, koska olemme molemmat saaneet siltä joskus turpiimme, mutta sitten pääsimme hakemaan navetan puolelta hieman pääsiäistunnelmaa.
Kommentit