Eilen pääsimme taas sinne kivalle metsätielle, jossa kävimme talvella juoksemassa. Autolle löytyi sopiva paikka jo tien alkupäästä ja reitti oli vapaa kirmaista juoksuun.
Kylläpä olivat maisemat muuttuneet sitten viime käynnin.
Eetu huomasi samassa jotain mielenkiintoista ja loikkasi ojan yli metsän reunaan.
Siellä liihotteli kevään ensimmäinen sitruunaperhonen, joka laskeutui johonkin merkkinauhaan, kait luullensitä vihreäksi kasviksi.
Kutsuin Eetua takaisin tielle.
"Muistahan pysytellä täällä tien puolella ja jättää moiset kevääntuojat rauhaan!"
"Juostaanko kilpaa tuonne kauas tien päähän katsomaan, vieläkö siellä on lunta!"
Eipä ollut lunta muualla kuin ojissa. Tilaa oli kivasti juoksennella ja muutenkin niin keväistä ja kaunista.
Kommentit