Ei meitä tämä kostea hieman synkkä ilma lainkaan haitannut, kun pääsimme poikien kanssa lenkille Neulatammelle.
Tätä vanhaa metsää oli hauska tutkia.
Sieltä löytyi myös myrskyn kaatamia puita, joita jäimme ihmettelemään.
Vaikka Eetukin on melkoinen kiipeilijä, niin kyllä Tomi veti siitä voiton kapuamalla korkealle puoliksi kaatuneen puun latvuksiin.
Polun varrella oli kaksi ystävällistä miestä pitelemässä erästä kaatumaisillaan olevaa puuta pystyssä, jotta me pääsimme turvallisesti sen ohi.
Aikamoista esterataa tämä polku oli kyllä muutenkin.
Välillä oli onneksi helpompaakin taivalta.
Löysimme myös vanhan kellarin, joka oli minulle kyllä jo ennestäänkin tuttu.
Eetu ja Miika olivat riemuissaan, kun pääsivät luistelemaan jäiselle tielle.
Onneksi meidän ei tarvinnut luistella kotiin saakka, sillä auto oli odottamassa kahvion luona.
Kommentit