Aamulla oli edessä taas pitkä tie.
Sitten pääsimme käsivarren hienoihin maisemiin, missä pysähdyimme tuon tuostakin ihmettelemään näkemäämme.
Eetu yritti huomautella, että kaivaisimme jo jotain suuhunpantavaakin.
Sitten pysähdyimme Lammaskosken rannalle.
"No nyt taitaa tapahtua jotain mielenkiintoista!"
"Yrittävät ainakin tehdä nuotioa, mutta saavat vain savua aikaan."
Aika toivottomalta näytti tuollainen makkaroiden paistaminen.
Sitten tuli roihahti, ja taisivat kärähtää ainakin isännän eväät.
Onneksi meillä oli kuitenkin purkkiruokaa mukana.
Hetki oli aikaa istua ja ihmetellä vastarannalla näkyviä Ruotsin tuntureitakin.
Auringon painuessa alemmaksi oli kiire kuvaamaan jokivarren maisemia.
Pidimme kuitenkin silmällä noita kameramiehiä, jotta eivät unohda innoissaan meitä tänne.
"No nyt taidetaan taas jatkaa matkaa!"
Ei ehditty kauaskaan, kun ilta alkoi jo hämärtyä, ja auringonlasku värjäsi maiseman satumaiseksi.
Onneksi tien varresta juuri Suomen maanteiden korkeimmalta kohdalta löytyi meille sopiva leiriytymiskohta.
"Kuulehan Pietu, nyt ei haittaa vaikkei olekkaan liiemmälti maavaraa."
Kommentit