Poikkesimme sieltä Kristiinankaupungista yhtenä päivänä hieman kauempana eräässä kyläpaikassa. Siellä oli tosi mielenkiintoisia hajuja jo pihalla, ja houkuttelevat ruohokentät päästä hieman juoksentelemaan.
Häkissä olevan nätin tyttökoiran kanssa olisin halunnut tehdä lähempääkin tuttavuutta.
Sisältä löytyi vaikka millä mitalla koiramaisia leluja.
Näin mahtavaa narulelua ei minulla ole koskaan ollut.
Likka-äiskä löysi herkullisen sopivasti aloitetun puruluun.
Sain myös seurustella talon emännän kanssa olkkarin sohvalla kuin ainakin arvovieras. Meillä olikin paljon yhteistä rupateltavaa.
Valitettavasti lopulta olimme lähtöpuuhissa. Emäntä kertoi vielä asuneensa joskus viime vuosituhannella tuolla aidan takana naapuritalossa.
Harmitti kovasti jättää niin pian tämä miellyttävä kyläpaikka ja sen kiva emäntä, jonka kanssa tulimme niin hyvin juttuun. Kokeilinkin pujahtaa muina miehinä portaille emännän kainaloon ja huiskuttaa kotiväelleni hyvästit, mutta lopulta ne saivat kuitenkin narrattua minut mukaansa.
Kommentit