Tänä aamuna meidät herätettiin jo ennen neljää, ja juoksimme unenpöpperöisinä rantaan Sympaatille, jolla suunnistimme sitten järveä kohti.

Likka-äiskä hyppäsi sivupenkille jatkamaan uniaan.

Minä nukahdin veneen pohjalla olevalle patjalle.

Kun vene lopulta pysähtyi, kurkistin hieman laidan yli. Eipä tainnut olla vielä ylösnousun aika, joten nukahdin uudestaan.

Pakko kait tässä on vähitellen heräillä isännän kalakaveriksi vahtimaan, että kaikki sujuu sääntöjen mukaisesti.

Näytti kala olevan syönnillään.

Muistuttelin isäntää anovalla katseella niistä kaikista ystävyys- ja avunantosopimuksistani, joita minulla on lahnojen, särkien, kiiskien, säyneiden, pasurien ym. kalakavereideni kanssa.

Olinkin iloinen jokaisesta kalasta, joka lensi laidan yli takaisin järveen.

Uni vaan meinasi vielä ottaa vallan, enkä muistakkaan paluumatkasta juuri mitään. Likka-äiskä taisi nukkua koko matkan.