Siellä Revonlahdella meillä oli niin monenlaista hauskaa. Välillä innostuimme kiskomaan vanhaa palloa kolmeen suuntaan, ja ihmeesti se vaan kesti.
Saimme Jossu-tädin ohjauksessa kokeilla kolmoispujottelua,
..ja pääsin vielä yksinkin näyttämään taitojani.
Aivan liian pian tuli sitten kotiinlähdön aika. Ehdotin Pinja-systerille vahdinvaihtoa edes joksikin aikaa. Pujahdin piiloon grillin taakse Pinjan isännän jalkoihin,...
Pinja taas ahtautui autoomme kuskin jalkatilaan. Harmi vaan ettei hän tajunnut mennä paikalleni takakonttiin Likka-äiskän viereen, mutta luulin sen menevän näinkin huomaamatta.
Ajattelin, että täällä olis niin paljon enemmän kivaa seuraa ja kaikenlaista uutta tekemistä. Ehkä tottuisin vielä tuohon Mörriinkin. Se kyllä näytti hyväksyvän minut laumaansa kuten Riinakin.
Nuo ihmiset mokomat vaan huomasivat sittenkin tämän meidän vaihtoyrityksen, eivätkä suostuneet siihen. Pakkohan minun oli sitten lähteä isännän, emännän ja Likka-äiskän mukaan. Toisaalta..eihän sitä tiedä vaikka ois koti-ikävä iskenyt.
Kommentit