Onneksi ei mennyt kauvaakaan ilman kaveriseuraa, kun eilen Pikku-Eetu poikkesi iloksemme luonamme.
Näin pienen miehen kanssa on syytä hieman hiljentää vauhtia.
Isäntä oli heti innolla esittelemässä Eetulle mäkeämme. Jotenki tuosta heidän ylös kipuamisestaan tuli väkistenkin mieleen minun ja Veeran frispiin noutamisen eritasoisuus.
Alastulo sujui kyllä hyvin yhdestä tuumin.
Pikku-Eetu innostui myös ahkion kyydistä, kun käväisin sen hänelle noutamassa.
Ehdotin isännälle, että nyt voisin taas ryhtyä vetokoiraksi, jos hän vain hakisi valjaani.
Likka-äiskä taas hieman toppuutteli, etten innostu liikaa, kun on sen verran pieni ihminen kyydissä. Eikö hän nyt muka huomannut, että aloitin vedon hyvin varovasti kieli keskellä suuta.
Tämä poikahan oli kyydissä kuin vanha tekijä, joten vauhtiakin uskalsin sitten lisätä.
Tehdäämpä vielä yksi kierros!
Olipa kiva päästä taas tosi toimiin, varsinkin kun oli niin tyytyväinen kyyditettävä. Toivottavasti tuo Pikku-Eetu käy täällä vastakin seuranamme!
Kommentit