Omaa reviiriäkin tuli katseltua aivan uusin silmin. Sieltä löytyi kavereiden kanssa paljon sellaisia paikkoja, jossa ei tule joka päivä käytyä.

Kiva oli tehdä porukalla uusia polkuja umpihankeen, kun niitä saattoi käyttää sitten useampaankin kertaan.

Enpä ole edes muistanu, että meidän pihassa on näin paljon hienoja ojia.

Tuskinpa niitä yksin kannattaa kolutakkaan. Voi vaikka jäädä näillä töppäjaloilla tänne loukkuun.

Tällaisten kavereiden kanssa se on varmempaa, koska he auttavat kyllä vaikeiden paikkojen yli. Jopa Likka-äiskä tarvi välillä apua ojasta nousemiseen, vaikka se on hieman minua ketterämpi.

Ja loivemmat nousut mentiin peräkanaa samoja jälkiä.

Eipä olis uskonu, että vanhasta tynnyristäkin saa noin hyvän ratsun. Ehkä minäkin joskus sitä kokeilen.

Ehdimme myös tuon viikon aikana tutustuttaa kaverimme lintuihin ja kauriisiin, sekä rakensimme ulos jotain todella isoa ja mahtavaa. Tietysti sisälläkin oli pojista paljon seuraa ja hyötyä, mutta siitä kerron toisena päivänä, jos maltatte odottaa.