Eilen tapahtui kummia, kun tällainen pieni linnunpoikanen juoksi Eetun ja minun perässä pihallamme ja huuteli kovalla äänellä. Onneksi emäntä tuli melko pian avuksemme.
Emäntä tunnisti sen hanhen poikaseksi, joka oli varmaankin eksynyt emästään tai joutunut orvoksi. Ehkä emo oli paennut pellolla jyllääviä maatalouskoneita, ja tämä pikkuinen juossut väärään suuntaan.
Kait se oli nyt hakemassa meistä turvaa.
Hetken mietimme, mitä tämän onnettoman kanssa tekisimme.
Eetu ehdotteli, että vois kyllä hoitaa sitä.
Samassa emäntä muisti, että täällähän on melko lähellä lintuhoitola, jossa huolehditaan loukkaantuneista ja orvoista luonnosta löytyneistä linnuista.
Isäntä soittikin viipymättä sinne ja tuli sitten vuorostaan lohduttelemaan onnetonta poikasta.
Ihmeesti untuvikko rauhoittuikin hetkeksi.
Eikä kestänyt kauvaakaan, kun hoitolan ystävälliset ihmiset olivat pihallamme jo sitä noutamassa, ja se pääsi asiantuntevaan hoitoon. Siellä oli kuulemma jo toinenkin samanlainen kaveri. Saimme antaa myös pikkuiselle nimen. Siitä tuli Viivi, ja toivomme sille hyvää ja turvallista tulevaisuutta.
Kommentit