Koska isännällä oli vielä eilen tekemistä sen puusavotan kanssa, me lähdimme emännän mukaan lumikenkäilemään.

Meille tämä tietysti oli enemmänkin hankiuintia pehmeässä lumessa.

On se hienoa sukellella tuonne puhtaan valkoiseen maisemaan, kun siellä ei ole vielä ennestään mitään jälkiä..

Puiden alta löytyy tällaisia kivoja matalamman lumen suojapaikkoja, joissa voi välillä levätä.

Loppumatkasta piti pysähtyä tuon tuosta odottelemaan Likka-äiskää, kun sen uintivauhti meinasi hieman hyytyä.

Lopultakin oli koti näkyvissä, ja minä siirryin peränpitäjäksi hieman äiskää auttamaan.

Vielä viimeinen mutka, niin oltiin pihassa. Huhhuh, kylläpä siinä olikin tarpomista, mutta tästä se kevätkuntoilu taas alkaa.