Pääsimme taas välillä tervehtimään ysstäviämme Pellea ja Priimaa Revonlahdella. Eetu oli ensin hieman kauhuissaan tuon Priima-tytön rajusta suukottelusta.
Vaan eihän se sitten niin pahalta tuntunutkaan.
Onneksi minäkin sain siitä sitten osani.
Siirryin sitten aidan toiselle puolelle ihmisten luokse aurinkoon, jotta nuo hieman nuoremmat saavat riehua vapaasti keskenään.
Siellä tapasin Max-kissan.
Mehän olemme Maxin kanssa olleet aina hyviä kavereita, joten juteltavaa riitti.
Hauskaa näytti aidan toisella puolenkin olevan.
Joku piirileikki siellä oli menossa.
Pellellä ja Eetulla oli ilmeisesti joku yhteinen peli välillä.
Pian Eetu joutui kuitenkin hyvästelemään leikkikaverinsa.
Myös minä jouduin kääntämään selkäni kissaystävälleni, mutta toivottavasti taas pian tapaamme.
Kommentit