Eipä tullut vielä katiskalla kalaa, mutta haavilla sen sijaan saatiin tällaisia hienoja jääaarteita.
Auringonsäteiden osuessa niihin ne loistivat kristallin lailla.
Välillä isäntä sai näpattua laiturin päästä ohi uiskentelevan jättimöhkäleen näppeihinsä.
Haavin avulla sekin nousi kuiville.
Taas odottelemaan, että aurinko laittaa ne säihkymään.
Rannastakin nousi oikein mahtavia vonkaleita.
Tämähän on hauskempaa kuin mikään kalastus!
Vaan kun käväisin niitä eilen katsomassa, osa oli jo sulanut, ja näitä viimeisiäkin jo joen laineet hipoivat.
Samassa aurinko loi niihin säteensä, ja ne olivat taas tosi kauniita. Ei se mitään vaikka häipyvätkin, sillä jäihän niistä mieliimme kauniit muistot, ja nyt on edessä jotain hyvin jännittävää. Ette ikinä arvaa, mitä tavatonta aijomme Likka-äiskän kanssa huomenna kokeilla!
Kommentit