Iltapäivällä pyhäinpäivänä saimme sitten Pinja-systerin perheen mukaamme laavuretkelle.
Nyt olikin hieno ilma ulkoilla.
Eetu oli onnessaan, kun sai taas tyttöseuraa.
Vedimme poikaporukalla hieman pitkäätikkua.
Annoimme Pellen voittaa, jotta sille tuli hyvä mieli.
Lähdimme pienelle metsäretkelle emäntien kanssa, ja jätimme miehet sytyttelemään tulta nuotioon.
Välillä aina pysähdyimme kuuntelemaan luonnon ääniä.
Aurinkokin valaisi vielä hieman puiden välistä korkeimpia kohtia.
Veera-irlis taisi voittaa meidät aina pienissä kilpajuoksuissa.
Näimme edessäpäin pari poikaa, ja juoksimme heitä tervehtimään.
Tuttuja poikiahan siellä oli, jotka taisivat kuulua samaan retkiporukkaamme.
Laavulle palatessamme, siellä alkoi olla jo sopiva hiillos makkaroita varten.
Samassa meille laitettiin varmuuden vuoksi turvahihnat kaulaan, kun makkaran tuoksu kuului houkuttelevan paikalle lisää porukkaa.
Onneksi sieltä tulikin tuttua väkeä, joten pääsimme heitä tervehtimään. Tätä pienintä, vaan emme olleet ennemmin tavanneet, ja Eetu luulikin sitä ensin joksikin avaruusolennoksi.
Janette esitteli meidät sitten Siru-perhoskoiralle, jolla oli jo talvitakki päällä.
Tässä olivat sitten retkiseuramme ääripäät kokonsa suhteen. Toki kivoja tyttöjä molemmat.
Eetu ei joutanut edes makkaraa kerjäämään muiden mukana, kun oli niin ihastunut tuohon uuteen tyttökaveriimme.
Toki minäkin häntä mielelläni jututin.
Pian makkarat ja muut eväät olivat tehneet kauppansa ja suunnittelimme muuta ohjelmaa.
Lähdimme vielä tällä isommalla porukalla uudelle lenkille, mutta oli jo niin pimeää, ettemme juurikaan saaneet sieltä kuviä teille näytettäviksi.
Kommentit