Tahdoin tutustuttaa pojat myös näihin minun siipiveikkoihini. Tiesin, että ne saa houkuteltua parhaiten paikalle pähkinöiden avulla, jotka ovat myös minun herkkuani.

Tomi tuli mielellään mukaan, mutta Miika pysytteli mieluummin kauempana, kun hän oli kuullut isoista pöllöistä ja haukoista, jotka ovat käyneet jopa koirien kimppuun, ja kun Miika on vielä meidän kanssa samaa painoluokkaa. Sitten vielä emäntä ehätti kehumaan, että meillä liikkuu paljon myös noita petolintuja.

Ei tarvinnut Tomin kauaa odotella, kun jo ympärillä pyöri joukko uteliaita hömötiaisia.

 

Sitten yksi rohkeimmista pomppasi häneen käteensä....

...ja pian toinenkin...

...ja kohta kolmas.

Niitä riitti sitten niin kauan, kun Tomi vain jaksoi niille pähkinöitä jaella.

Kävimme myös linturetkellä kiikaroimassa koskikaroja ja Egyptin lintuja. Sinne saimme Miikankin pitkän neuvottelun jälkeen mukaan. Emäntä näytti hänelle kuvia noista meidän pöllöistä ja haukoista, ja vakuutteli, etteivät ne ole niin isoja, jotta kävisivät koirien tai pienten lasten kimppuun.