Päätimme sitten jo heti aamusta selvittää sen joulun eli Betlehemin tähden salaisuuden. Onneksi näytti tuolla talossa ainakin olevan joku kotona.
"Mitä? Puhukaa lujempaa! Ketä tätiä oikein etsitte? Kait se on mennyt jo töihin."
"No onkos tullut kesä..." Laulelivat lapset kilpaa häkkilintujensa kanssa, eivätkä meistä paljon perustaneet.
Matkaa jatkaessamme näimme pari pelokasta kissaa sähisemässä eräässä tynnyrissä. Niiltä oli kait turha mitään tähdistä kysellä.
Haudankaivaja katseli mietteissään taivaalle, ja tuumaili kysymykseemme vain: "Ei näy nyt tähtiä...ei näy!"
"Terve corgipojat! Kyselkääpä joltain oppineemmalta!"
"Hei, tuolla näkyy joitain viisaan näköisiä kavereita. Mennään sisälle!"
"Hmmm, kysykääpä Tiltalta! Hän on hyvin viisas ja sivistynyt ja tietää kyllä tuollaiset asiat."
Tiltan pitäisi kuulemma saapua tänne näihin aikoihin aamukävelylle, joten päätimme odotella.
"Voi hyvät pojat, jouluun on enää pari yötä, ja silloin se Betlehemin tähti vasta syttyy taivaalle. Se loistaa kyllä sitten kaikkialla. Turha sitä on nyt vielä mistään etsiä."
Onneksi tontut ja Höyrynhenki olivat jaksaneet odotella meitä, sillä nyt tuli kiire kotiin.
Kommentit