Kun lähdimme eilen Pyhäinpäivänä iltapäivälenkille synkässä hieman sateisessa säässä, tapahtui yhtäkkiä jotain hyvin merkillistä, jonka Eetu huomasi ensin.
Taivaalle välähti hetkessä melkoinen väriloisto.
Auringon heijastus osui jostain puiden latvoihin.
Eetu kehoitti minua katsomaan toiseenkin suuntaan.
Siellä oli taivaalla uskomaton väriloisto ja peltokin loisti niin kauniin vihreältä.
Kylläpä on maisemat taas muuttuneet.
Eipä uskois, että on jo marraskuu.
Täytyy kait se uskoa, kun omin silmin näkee, ja Eetukin vielä todistelee.
Eipä tarvinnut tällä kertaa mennä edes merenrannalle auringonlaskua ihailemaan.
Elämä on ihmeitä täynnä.
Saapa nähdä, mitä huomenna näkyy?
Kommentit