Harmittaa hieman nuo pitkät pimeät illat, mutta onneksi on sentään pihassa valoja.

Eihän sitä koskaan tiedä, mitä petoja siellä pimeässä hiippailee. Tämä taitaa kuitenki onneksi olla vain Eetu.

Täällä aitauksessa on jotenki turvallisempaa leikkiä, vaikka portti onkin auki vapaasti liikkua.

Tuolta takapihalta lähtee se meidän polkemamme lumikenkäpolku...

...ja onneksi isännällä on otsalamppu, joten päästiinhän me iltalenkille maastoon.

Olipa se aivan kivaa vaihtelua!

Eetun piti kuitenki olla varmuuden varalta turvanarussa, kun se on niin pieni, musta ja utelias. Minä sen sijaan osaan pysytellä isännän kannoilla turvassa pedoilta ja möröiltä.

Nyt tuntuu niin tutulta ja turvalliselta tämä kotipiha kanaloineen ja halkomajoineen tuon pimeälenkin jälkeen.