Pidänpä teitä vielä hieman jännityksessa tuon rakennelman suhteen, ja kerron tässä päikkäreiden aikana eräästä mustikkareissustamme, joka sattui kauvan kauvan sitten. Tai eihän siitä olekaan kuin tasan viikko aikaa, kun tarkemmin muistelen.
Ajelimme 55 km:n päähän Talaskankaalle viimekesäiselle mustikkapaikallemme tarkoituksen kerätä muutama litra mustikoita talven varalle. Mutta mustivat saivat jäädä, kun alempana suolla pilkisteli lakka poikineen.
Kun isäntä ja emäntä saivat juuri poimimakipponsa täyteen ja olivat aikeissa hakea marjasangon ylempää rinteestä, alkoi taivaalta tulla vettä niskaan.
Kiipesimme rinnettä ylös sateen vain yhä yltyessä.
Tietysti sade hieman hellitti heti autolle päästyämme.
Valitettavasti viereinen makkaranpaistopaikkakin ehti kastua, vaikka ei meillä kyllä ollut makkaroitakaan mukana.
Pian alkoi kuitenkin taas sataa, ja nyt tuli kaatosateen ja kovan tuulen mukana myös rakeita ropisemalla.
Ei auttanut muu, kuin turvautua auton suojaan ja ajella takaisin kotiin. Paluumatkaa kertyikin sitten muutamia kymmeniä kilometrejä lisää, kun lähdimme tutkimaan uusia polkuja. Hieman harmitti se suolle jäänyt valtava lakkamäärä, mutta onneksi saimme edes litran verran siitä talteen, ja olihan se niin kaunista katseltavaa, että hauska sitä on muistella.
Kommentit