Eilen käydessämme Likka-äiskän kanssa tuossa pihanreunustan hankiaisille tapasimme siellä yhden kiltin näköisen täti-ihmisen, jota kutsuimme meille vierailulle. Oli vain hieman hiljaista sorttia.

Päivemmällä huomasimme saman henkilön seisoskelevan vielä tuolla hangella, ja yritimme pitää kohteliaina koirina sille seuraa.

Onhan se kiva, että tänne eksyy joskus muitakin kuin nuo kauriit, puput ja linnut.

Sitten oli melkoinen yllätys, kun Leokin ilmestyi pitkästä aikaa minua tervehtimään.

Kävin tietysti esittelemässä nämä molemmat pääsiäisvieraani toisillensa.

Aurinko alkoi jo laskea, mutta tämä pallohameinen huivipää vain seisoskeli edelleen samassa paikassa.

Katselimme sitten Leon kanssa ikkunasta, kun taivas muuttui vieraamme takana melkoiseksi tulimereksi.

Pimeän yllätettyä juoksimme yhdessä ulos ihailemaan pellon reunaan sytytettyä pääsiäiskokkoa.

Olipas se hieno ja erikoisimman näköinen pääsiäisroihu, mitä olen eläissäni nähnyt.