Toki käväisimme myös tutulla Neulatammella. Siellä vesi virtasi vuolaana, kun kaikki sulkuportit olivat avattu.
Täällä kanavallakin tuli silloin lapsuudessani lenkkeiltyä päivittäin.
Tutulta siis näyttivät nämäkin paikat.
Päätimme myös kurkistaa entisille kalapaikoille alas jokivarteen.
Eihän sinne edes päässyt, kun jokivesi oli niin korkealla.
Onneksi tämä hieno kanto oli vielä tallella. Tällähän peseerasin kuvissa jo melko pienenä poikana.
Rantapolkukin oli veden vallassa.
Mietimme siinä sitten hetken, että mihin suuntaisimme.
Emäntä tiesi, mihin nyt kannatti kurkistaa.
Tämä villiyrttimaa täällä saaren keskellä alkoi jo vihertää, ja emäntä pääsi maistelemaan vuohenputken hentoja versoja.
Läheltä saaren keskustaa löytyi myös pieni lampi.
Eetu kysäisi, että saako sinne mennä uimaan.
Eihän se odottanut sitten edes vastausta, kun oli jo siellä kahlailemassa.
Tämäkin vanha näköalapaikkamme oli vielä tallella, vaikka olikin aika lailla lahoamistilassa.
Tuonne virtaavaan jokeen ei edes Eetulla tehnyt onneksi mieli.
Kesäkahviokin odotteli vielä toimintaa, mutta kivahan sen portailla oli hieman istahtaa ja ihailla maisemia.
Kommentit