Jälleen pääsimme kurkistamaan lähirannalle, ja yllätykseksemme siellä oli melkein sulat kelit.
Eetu löysi taas melkoisen kepin rannalta vesirajasta.
Se houkutteli minua leikkimään kanssaan sillä.
Vähän aikaa siinä sitten sipullettiin ja kiskottiin sitä.
Ehdotin sitten vaikka pientä riehaa lämpimiksemme.
Tokihan Eetu siihen suostui.
Odotahan!
Hups! Minähän sinne kupsahdin, kun sotkeennuin hieman jalkoihini.
Taas alkoi piiripieni pyöriä.
Ehdotin Eetulle, että eiköhän tämä jo riittäisi.
Parempi lähteä jo kotimatkalle kun vielä jaksamme kävellä.
Matkalla olis sitten ollut neljä juoksukaveriakin, mutta emme enää jaksaneet liittyä niiden seuraan.
Kommentit