Sieltä kuistilta oli kiva katsella maisemia ja merellistä liikennettä.
Kauempana näkyi tosi hienoja rakennuksia. Ja huomaatteko, mikä tuossa lähempänä on?
Se on kalalokin pesä ja emokalalokki siinä hautomassa.
Aluksi se suhtautu minuun hieman epäluuloisesti, ja kävi lentämässä tunnustelukierroksia ohitseni. Sitten se rauhoittui, kun huomasi minut vaarattomaksi.
Isäkalalokki päivysti mökkimme vieressä pylvään päässä, ja päästi aina emolokin hetkeksi asioilleen hautoen sen aikaa pesällä ja vahtien munia.
Kuistilta näkyi myös usein mökin vieressä rantaviivan tuntumassa lapsilleen lieroja etsivä ja kuskaava meriharakka, jonka isäntä risti Elmeriksi.
Sieltä oli myös tällaiseen kivaan paikkaan melko suora näkymä. Täällä taas oli melkein yhtä hienoja aluksia laiturissa kuin meidän Sympaatti.
Ja laiturirannasta kun katsoi oikein tarkkaan, niin näkyi se meidän kuisti. Aluksi hieman ihmettelin, ettei meitä näkynyt siellä kuistilla, mutta sitten muistin, että katselimmekin sinne täältä toisesta suunnasta.
Nyt olimme taas mokillä, ja isäntä onki siltä mainiolta kuistilta kaloja vaikka millä mitalla.
Toki me kävimme myös täältä käsin luontoretkillä ja eräässä tosi kivassa kauempana olevassa kyläpaikassakin, mutta niistä tarkemmin taas lähipäivinä.
Kommentit