Kun lopetimme frispiiopinnot joksikin aikaa, Veera ehdotteli pientä painimatsia.

Siihen minä en kuitenkaan suostunu suuren kokoeromme vuoksi, vaan käskin hänen haastaa isosiskoaan Riinaa mittelöön. Minä kyllä mielelläni tulisin yleisöksi kannustamaan.
 
Eipä Riinaa tarvinnu kauvaa houkutella.

Minä pysyttelin sopivan välimatkan päässä.

Kivaa tuota oli kuitenki seurata.

Se oli tuollaista tasaväkistä isojen tyttöjen leikkiä.

Veeralle ehdottelin sen sijaan, että se vois alkaa minulle henkivartiaksi. Eivät kyllä isot kaveritkaan uskaltais tulla kiusaamaan.