Olen aivan unohtanut kertoa, kun päätin Likka-äiskän kanssa tehdä Mikon ja Ellan häämatkasta todella ikimuistoisen esittelemällä heille hieman kotoisia nähtävyyksiämme. Aloitimme Saarikosken puusulkukanavasta.
Ja tietysti lähistöllä oleva Neulatammi täytyy myös jokaisen tänne eksyvän nähdä.
Sademetsissämmekin oli heillä ihmettelemistä. Niitä onkin täälläpäin riittänyt tälle kesälle melkoisesti.
Johdatimme heidät myös mahtavan putouksen alapuolelle.
Siellä he saivat kokeilla kullanhuuhdontaa, eikä suinkaan tuloksetta.
Mikko päätti kokeilla myös kalaonneaan, mutta kun ei tunne täkäläisiä saalispaikkoja, niin eihän sieltä mitään tullut.
Lupasin johdattaa hänet sellaiseen paikkaan, josta ei tarvi turhaa kalastella.
Sinne "Kalamiesten paratiisiin" piti jaksaa kiivetä nämä satoja tai ehkä tuhansiakin askelmia pitkät portaat.
Kiipeäminen kyllä palkittiin, sillä kalaa tuli niin paljon, kuin vain viitsi nostella.
Kommentit