Jossu-kasvattajani kutsui meitä tänään käymään heillä, kun hänellä oli meille melkoinen yllätys. Heidän kotitiensä oli muuttunut yön aikana tällaiseksi pitkäksi uima-altaaksi. Eipä tarvinnutkaan lähteä rannalle, kun suuntasimme Kollin opastuksella uimalenkille.
Emäntä vaihtoi siinä heti alussa minut isännän huomaan, ja talutteli itse mieluummin kameraansa.
Täällähän olikin kevyt liikkua, kun vesi niin kivasti kannatteli.
Välillä piti päästää noita muita liikkujia ohitse.
Sitten taas jatkettiin toisten perässä.
Tuonne tien reunaan ei kannattanut poiketa, koska siellä oli vettä vieläkin enempi.
Sitten päätimme kääntyä isännän kanssa jo takaisin, kun oli kävelty jo melkoinen matka.
Eetu jatkoi vielä Kollin kanssa lenkkeilyä, ja kertoi sitten palattuaan minulle kokemastaan.
Edessäpäin vesi oli vielä syventynyt tiellä, joten oli pakko liikkua uimalla.
Tie oli suljettu myös autoliikenteeltä puomilla.
Kolli kokeili välillä hypellä kahdella jalalla syvimmissä kohdissa.
Ja välillä pojat olivat näyttäneet laukkataitojaan laitumella oleville hevosille.
Sitten oli niilläkin seurannut lopulta paluumatka.
Paloautolle oli pitänyt välillä antaa tietä.
Päästyään hetkeksi hieman kuivemmalle tiealueelle he olivat huomanneet läheisten pihojenkin muodostuneen uima-altaiksi. Eikö tämä olekin tosi ihmeellistä?
Kommentit