Löysimme eräästä rannasta mahtavan puuveneen. Se oli selvästi lähtövalmiina, kun oli oikein päinkin vielä.
Eetu päätti ottaa perämiehen pestin ja minä aloin tietysti kapteeniksi.
Yritimme keinutella paattia lähemmäksi vettä.
"Onkohan tämä vielä lainkaan siirtynyt?"
"Minusta tuo rantaviiva on vielä yhtä etäällä."
Sulan veden rajakin näytti vain loittonevan.
Eetu päätti jo luopua laivurin haaveista.
Minä elättelin vielä pieniä toiveita hetken aikaa.
Pitihan sita kuitenkin lopulta tyytyä kohtaloonsa ja palata autolle odottelemaan parempia kelejä.
Kommentit