Toki minä olen nyt paukkupakkasillakin huolehtinut noista kauriista. Heti auringon hieman valaistessa olen kivunnut tuonne ensimmäiselle lumivuorellemme katselemaan, joko ne ovat tulossa syömään.
Jos niitä ei näy ruokintapaikalla tai pihatiellä, käväisen joen rannassa polkua myöten.
Siellä ne ovatkin usein olleet vasta tulossa joen toiselta puolelta.
Silloin juoksen laiturille ja haukahdan muutaman kerran.
Selvästi ne höristävät korviaan, kun tuntevat kutsuhaukkuni.
Sitten juoksen taas takaisin huipulle katsomaan, milloin ne ovat ruokintapaikalla.
Yleensä ei ole kyllä onneksi tarvinnut kauvaa värjötellä, kun olen jo päässyt ilmoittamaan emännälle, että voi viedä niille jotain herkkupaloja sisältä lämpimästä. Rehuheinää, lehtikerppuja ja kauraa niille on viety jo iltasella valmiiksi.
Mutta arvatkaapa mitä? Tänä aamuna oli vain -7 astetta pakkasta ja kauriit seisoivatkin jo aamuhämärissä odottelemassa tuolla pihatiellä. Kait niistäkin oli kiva herätä tällaiseen lauhaan aamuun.
Kommentit