Eilen oli meilläkin niin hieno ilma, ja lämmin etelätuuli puhalteli sopivasti, jotta oli aivan pakko kokeilla pitkästä aikaa leijan lennätystä.
Likka-äiskä neuvoi juoksemaan mäkeä alas vastatuuleen, jotta leija pääsis paremmin nousemaan.
Nyt vain sopiva tuulenpuuska ja lisää vauhtia niin eiköhän ala kohota!
Jippii, nyt se on jo melko korkealla.
Tämähän sujuu kuin tanssi!
Kävin hakemassa leijaani pidemmän langan, ja sain sen lopulta liitelemään sinistä taivasta vasten kotkan lailla ohjaten sitä lumivuoreni huipulta.
Mutta voi ei, nyt se törmäsi tuohon isoon kuuseen!
Vaan ei hätä ole sittenkään tämän näköinen. Onneksi sillä on tämä pitkä talutushihna, josta saan kiskaistua sen turvaan.
Kommentit