Eilen isäntä tahtoi lähteä kokeilemaan kalaonneaan tuonne Neulatammen maisemiin. Menimme ensin koskelle, ja heti tärppäsi.
Se oli taas lahna.
Ja sinne meni takaisin ystäviensä luo. Isäntä aikoi etsiä parempaa paikkaa.
Sillä välin me kävimme tarkistamassa, oliko jättikuusi vielä tallella.
Pian huomasimme, että isäntä kiskoi melkoisella tahdilla kalaa tuolta joe toiselta puolelta tammen luota "takuuvarmalta ahvenpaikaltaan".
Nyt Likka-äiskä tahtoi väen väkisin sinne kalasankoa vahtimaan, kun sieltä kuului jo melkoinen molske. Kait tuossa äiskässä on sen verran metsästyskoiran vikaa. Ja on ne makkaratkin kuulemma aikoinaan elelleet jonkin muotoista elämää, josta en välitä kuitenkaa kuulla tarkempaa.
Pyydystäkööt ja vahtikoot vain niitä kalojansa. Minä kyllä seikkailen mieluummin täällä Neulatammen viidakoissa, ja...
...ihailen tätä kevään tuomaa hentoa vihreyttä.
Kommentit